A new wave of Finnish metal?

Hav Norn is the solo project of Sami Kokko from Jyväskylä, Finland, and Laniena Animarum sounds like the work of someone who isn't particularly interested in staying inside one genre. Kokko handles almost everything himself, from writing and performing to recording, mixing, mastering, and programming. His background in death metal and professional audio production is obvious throughout the album, particularly in the massive low end, layered guitars, electronic textures, and detailed production.

The opening “Tears Flow Down To Endless Streams Of Sadness” immediately throws almost the entire toolbox at you. Metallic percussion, digitized guitar textures, industrial sounds, deep growls, blast beats, and synths all compete for attention, with djent-style rhythms sitting alongside more atmospheric progressive metal. There are some cool ideas here, but the problem is that there are almost too many of them. Several sections sound good individually without always feeling like they belong to the same composition.

“All The World Around” is where things become much more focused. Softer guitars, restrained percussion, clean vocals, harsh vocals, and deeper bass create a much clearer emotional direction. Kokko's clean singing is surprisingly effective and gives the song a vulnerability that some of the more technical material lacks. Instead of constantly throwing another idea into the mix, the song gives its existing elements room to breathe.

That balance continues with “Hush Now Sleep,” combining buzzing bass, fast guitars, dense drums, electronic textures, and cleaner vocals. The deeper guitar patterns bring some metalcore influence, while the electronic elements give it a colder, more futuristic character. The bass deserves particular credit here because it isn't simply following the guitars; it creates its own movement and keeps the heavier sections feeling physical.

“Ember” goes heavier and slower, with enormous guitars, deep drums, and plenty of low-end weight. Kokko clearly knows how to make riffs sound huge through layering and tone. Some of the processed robotic vocals and blast-beat sections, however, feel more interesting from a production standpoint than as songwriting choices. At times, the sound design becomes the main attraction rather than supporting the song.

Then comes “Tomorrow Is a Dream,” which is probably the strongest example of everything working together. The restrained opening establishes the atmosphere before the heavier sections arrive, while the clean vocals and layered female vocals add another emotional dimension. The double-kick work gives the heavier moments plenty of force, and the slower guitar solo fits the mood instead of turning into a technical flex. This is where Kokko's experimentation and songwriting finally feel completely balanced.

“Finalize Your Position” keeps that more controlled approach with mid-tempo riffs, deep drums, and a thick bass foundation. The clean and harsh vocals work well together, although some later guitar passages become slightly awkward. Still, the structure is strong enough to support the stranger production choices without becoming overloaded.

Closing track “Yesterday And Tomorrow” brings together many of the album's main characteristics. Soft synths and spacious vocals create a reflective opening before the heavier guitars and drums eventually arrive. The clean vocals again add vulnerability, although some of the vocal processing becomes a little awkward. There are moments where the deeper washed-out vocals almost sound like Nathan Explosion from Dethklok, which wasn't exactly the comparison I expected to make.

The biggest strength of Laniena Animarum is easily its sound. Kokko understands how to create a huge, detailed production without completely burying everything in mud. The guitars move between sharp, dirty, spacious, melodic, and heavily processed tones, while the bass provides a surprisingly important foundation. The drums can shift from blast beats and double kicks to quieter atmospheric patterns, although they occasionally become so busy that they compete with the other layers.

Vocally, it's more inconsistent. The deep growls suit the heavier sections, while the clean singing can be genuinely effective. Some of the heavily processed voices, however, sound better as textures than actual performances. When Kokko pulls back and lets the cleaner vocals sit naturally in the mix, the emotional side of the album becomes much stronger.

That emotional side is important because Laniena Animarum isn't simply trying to be heavy. There is a lot of melancholy underneath the aggression. “All The World Around,” “Tomorrow Is a Dream,” and “Yesterday And Tomorrow” especially show a more vulnerable side, while the electronic and industrial elements create a cold, almost mechanical atmosphere.

The main weakness is cohesion. Kokko clearly has no shortage of ideas, but sometimes the production becomes more impressive than the actual composition. The album is strongest when he chooses a few ideas and develops them instead of trying to showcase everything at once. Interestingly, the record gets stronger as it progresses. “Tears Flow Down To Endless Streams Of Sadness” feels overloaded, while “All The World Around” starts tightening the formula, “Hush Now Sleep” finds a better balance, and “Tomorrow Is a Dream” shows what the project can do when everything clicks.

I'd actually like Kokko to keep experimenting. The electronic textures, industrial influence, djent rhythms, extreme-metal roots, clean vocals, and atmospheric passages are all worthwhile. The next step isn't necessarily adding more—it’s becoming more selective about when each element appears.

Laniena Animarum is ambitious, heavy, atmospheric, and occasionally strange as hell. Some ideas feel underdeveloped, some vocal choices don't completely land, and the production can occasionally overpower the songwriting. But when everything connects, Hav Norn sound fucking good.

“Tomorrow Is a Dream” is the clearest example of that potential: heavy enough to hit, melodic enough to carry emotion, experimental enough to have its own identity, and focused enough to actually feel like a complete song.

There's definitely something here. Kokko has the production skills and imagination. Now it's about learning when to let the song lead and when to let the sound design take over.

Uusi suomalaisen metallin aalto?

Hav Norn on Jyväskylästä lähtöisin olevan Sami Kokon sooloprojekti, ja Laniena Animarum kuulostaa siltä, ettei hän ole erityisen kiinnostunut pysymään yhden genren sisällä. Kokko vastaa lähes kaikesta itse – säveltämisestä ja soittamisesta aina äänittämiseen, miksaukseen, masterointiin ja ohjelmointiin asti. Hänen taustansa death metalissa ja ammattilaisena äänen parissa työskentelyssä kuuluu levyllä selvästi, erityisesti massiivisessa alapäässä, kerrostetuissa kitaroissa, elektronisissa tekstuureissa ja yksityiskohtaisessa tuotannossa.

Avauskappale “Tears Flow Down To Endless Streams Of Sadness” heittää heti lähes koko työkalupakin pöydälle. Metallinen perkussio, digitaaliset kitaratekstuurit, industrial-vaikutteiset äänet, syvät murinat, blast beatit ja syntetisaattorit taistelevat kaikki huomiosta, samalla kun djent-henkiset rytmit yhdistyvät tunnelmallisempaan progressiiviseen metalliin. Tässä on paljon hyviä ideoita, mutta ongelmana on niiden määrä. Useat osiot toimivat yksittäin, mutta eivät aina tunnu kuuluvan samaan sävellykseen.

“All The World Around” on kohta, jossa kokonaisuus alkaa tuntua paljon keskittyneemmältä. Pehmeämmät kitarat, hillitty perkussio, puhtaat ja karheat vokaalit sekä syvempi basso luovat selkeämmän emotionaalisen suunnan. Kokon puhdas laulu yllättää positiivisesti ja tuo kappaleeseen haavoittuvuutta, jota osasta teknisempää materiaalia puuttuu. Sen sijaan että kappaleeseen lisättäisiin jatkuvasti uusia ideoita, olemassa oleville elementeille annetaan tilaa hengittää.

Sama tasapaino jatkuu kappaleessa “Hush Now Sleep”, jossa yhdistyvät suriseva basso, nopeat kitarat, tiheät rummut, elektroniset tekstuurit ja puhtaammat vokaalit. Syvemmät kitarakuviot tuovat mukaan hieman metalcore-vaikutteita, kun taas elektroniset elementit antavat kappaleelle kylmemmän ja futuristisemman luonteen. Basso ansaitsee tässä erityismaininnan, sillä se ei ainoastaan seuraa kitaroita, vaan luo omaa liikettään ja pitää raskaammat osiot fyysisesti tuntuvina.

“Ember” siirtyy raskaampaan ja hitaampaan suuntaan, ja mukana on valtavat kitarat, syvät rummut ja runsaasti alapään painoa. Kokko selvästi tietää, kuinka riffeistä tehdään massiivisia kerrostamisen ja soundin avulla. Jotkin prosessoiduista robottivokaaleista ja blast beat -osuuksista tuntuvat kuitenkin enemmän kiinnostavilta tuotannollisina ratkaisuina kuin varsinaisina sävellyksellisinä valintoina. Välillä soundisuunnittelu tuntuu olevan kappaleen pääasia sen sijaan, että se tukisi itse sävellystä.

Sitten tulee “Tomorrow Is a Dream”, joka on ehkä levyn paras esimerkki siitä, kuinka kaikki toimii yhdessä. Hillitty alku rakentaa tunnelmaa ennen raskaampien osioiden saapumista, ja puhtaat sekä kerrostetut naisvokaalit tuovat kappaleeseen lisää emotionaalista syvyyttä. Tuplabasarit antavat raskaammille kohdille kunnolla voimaa, ja hitaampi kitarasoolo sopii tunnelmaan sen sijaan, että se muuttuisi tekniseksi esittelyksi. Tässä kohtaa Kokon kokeellisuus ja sävellystyö tuntuvat viimein täysin tasapainoisilta.

“Finalize Your Position” jatkaa kontrolloidumpaa lähestymistapaa keskitempoisilla riffeillä, syvillä rummuilla ja paksulla bassopohjalla. Puhtaiden ja karheiden vokaalien välinen vaihtelu toimii hyvin, vaikka jotkin myöhemmistä kitarakohdista muuttuvat hieman kömpelöiksi. Rakenteellisesti kappale on kuitenkin tarpeeksi vahva kannattelemaan erikoisempia tuotannollisia ratkaisuja ilman, että kokonaisuus tuntuu ylikuormitetulta.

Levyn päättävä “Yesterday And Tomorrow” kokoaa yhteen monia albumin keskeisiä piirteitä. Pehmeät syntetisaattorit ja avarat vokaalit rakentavat pohdiskelevaa tunnelmaa ennen raskaampien kitaroiden ja rumpujen saapumista. Puhdas laulu tuo jälleen haavoittuvuutta, vaikka osa vokaaliprosessoinnista muuttuu hieman kömpelöksi. Joissakin kohdissa syvät ja kaikuisat vokaalit kuulostavat melkein Nathan Explosionilta Dethklokista, mikä ei ollut aivan se vertailu, jonka odotin tekeväni.

Laniena Animarumin suurin vahvuus on helposti sen soundi. Kokko ymmärtää, kuinka luoda valtava ja yksityiskohtainen tuotanto hautaamatta kaikkea täysin massan alle. Kitarat liikkuvat terävien, likaisten, avarien, melodisten ja voimakkaasti prosessoitujen soundien välillä, samalla kun basso tarjoaa yllättävän tärkeän perustan. Rummut vaihtuvat blast beateista ja tuplabasareista rauhallisempiin, tunnelmallisempiin kuvioihin, vaikka välillä ne ovat niin aktiivisia, että ne alkavat kilpailla muiden kerrosten kanssa.

Vokaalit ovat epätasaisempi osa kokonaisuutta. Syvät murinat sopivat raskaampiin osioihin, kun taas puhdas laulu voi olla aidosti vaikuttavaa. Jotkin voimakkaasti prosessoiduista vokaaleista toimivat kuitenkin paremmin tekstuureina kuin varsinaisina laulusuorituksina. Kun Kokko ottaa askeleen taaksepäin ja antaa puhtaiden vokaalien olla miksauksessa luonnollisemmin esillä, levyn emotionaalinen puoli toimii paljon paremmin.

Tämä emotionaalinen puoli on tärkeä, koska Laniena Animarum ei yritä olla vain raskas. Aggression alla on paljon melankoliaa. Erityisesti “All The World Around”, “Tomorrow Is a Dream” ja “Yesterday And Tomorrow” tuovat esiin haavoittuvamman puolen, kun taas elektroniset ja industrial-vaikutteiset elementit luovat kylmän, lähes mekaanisen tunnelman.

Suurin heikkous on yhtenäisyys. Kokolla ei selvästikään ole pulaa ideoista, mutta välillä tuotanto on vaikuttavampaa kuin itse sävellykset. Levy toimii parhaiten silloin, kun hän valitsee muutaman idean ja antaa niiden kehittyä sen sijaan, että yrittäisi esitellä kaikkea kerralla. Mielenkiintoisesti levy paranee edetessään. “Tears Flow Down To Endless Streams Of Sadness” tuntuu ylikuormitetulta, kun taas “All The World Around” alkaa tiivistää kokonaisuutta, “Hush Now Sleep” löytää paremman tasapainon ja “Tomorrow Is a Dream” näyttää, mitä projekti pystyy tekemään silloin, kun kaikki osuu kohdalleen.

Haluaisin oikeastaan Kokon jatkavan kokeilua. Elektroniset tekstuurit, industrial-vaikutteet, djent-rytmit, extreme metal -juuret, puhtaat vokaalit ja tunnelmalliset osiot ovat kaikki toimivia elementtejä. Seuraava askel ei välttämättä ole lisätä enemmän, vaan oppia valitsemaan tarkemmin, milloin kutakin elementtiä kannattaa käyttää.

Laniena Animarum on kunnianhimoinen, raskas, tunnelmallinen ja välillä helvetin outo. Jotkin ideat jäävät hieman keskeneräisiksi, jotkin vokaalivalinnat eivät täysin toimi ja tuotanto voi välillä peittää sävellyksen alleen. Mutta silloin kun kaikki loksahtaa paikalleen, Hav Norn kuulostaa vitun hyvältä.

“Tomorrow Is a Dream” on tästä selkein esimerkki: tarpeeksi raskas iskemään, tarpeeksi melodinen välittämään tunnetta, tarpeeksi kokeellinen luomaan oman identiteetin ja tarpeeksi fokusoitu tuntuakseen kokonaiselta kappaleelta.

Tässä on ehdottomasti jotain. Kokolla on tuotannolliset taidot ja mielikuvitusta. Nyt kyse on siitä, että hän oppii, milloin antaa kappaleen johtaa ja milloin antaa soundisuunnittelun ottaa vallan.